Divas uz Riga - Latviassa mieluusti latviaksi
Aina kun on menossa vieraaseen maahan, on hyvä opetella muutama pieni lausahdus maan omalla kielellä. Erityisesti tämä on hyödyllistä, kun menee maahan, jossa ei ole mitään vakuuksia siitä, että apua tarvittaessa vastaan tulee ketään, joka osaa samaa kieltä kuin itse. Latvialaisista hieman yli 70% puhuu latviaa ja suurin venäjänkieliset ovat suurin kielivähemmistö. Suurin osa nuorista vaikuttaa puhuvan tai edes ymmärtävän hieman englantia ja palveluammateissa voidaan osata muutama fraasi, jolla turistin toiveet voidaan ymmärtää. Kuitenkin mitä kauemmas Riikasta päädytään sitä vaikeampaa on tulla toimeen englannilla, olisi osattava latviaa, venäjää tai joissain tapauksissa saksakin auttaisi enemmän.
Latvian kieli kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin ja sen lähin sukukieli on liettua. Toinen päähän jäänyt sukukieli on preussi. Latvian kieltä pidetään jonkinlaisena välimuotona kielten kehityshistoriassa ennen länsi-eurooppalaisia kieliä. Latviassa on puhuttu ja puhutaan hieman vielä suomalais-ugrilaisia kieliä, joista lähinnä suomea on liivinkieli.
Lopulta matkan aikana huomasi, että jos on pienikin mahdollisuus, että keskustelun toinen osapuoli osaa englantia, latviaa harvemmin kannattaa edes yrittää. Tähän on hyvin yksinkertainen syy - jos ostaa matkalipun seuraavalla junalla paikkaan x, halutaan tietää tuleeko lippu yksi- vai kaksisuuntaisena. Jatkokysymystä ei ymmärrä. Jos tilaa McDonaldsilta hampurilaisaterian (kyllä me sielläkin kävimme), halutaan tietää mikä juoma otetaan, halutaanko iso- vai normaalikokoinen ateria, syödäänkö täällä vai otetaanko mukaan, halutaanko ketsuppia ja olisiko vielä jotain muuta, mitä voitaisiin myydä. Ei siis riitä että pyytää lipun seuraavalla, tai että haluaa hampurilaisaterian tietyllä juomalla, on varauduttava suuren kysymystulvaan, jota ei ymmärrä. Tässä vaiheessa kun yrittää vaihtaa englantiin myyjä turhautuu kovasti - miksi turisti yrittää puhua kieltä jota ei osaa?
Kuitenkin monissa tapauksissa alkeellinen latvian fraasien osaaminen oli hyödyllistä. Siguldan juna-asemalla seurasimme amerikkalaisnaisen hätää, kun hän yritti selvittää lipun voimassaoloaikaa. Kerta kerran jälkeen hitaammin ja kovempaa kysyttiin, vaikka mitään ymmärrystä ei ollut syntymässä kahden eri kielen kanssa. Tämän jälkeen oli rentouttavaa kävellä kassalle ja pyytä “Divas uz Riga”, jolla sai kaksi lippua Riikaan, ilman lisäkysymyksiä tällä kertaa. Muutenkin pienet tilanteet, kiitokset, ratikkaliput ja vastaavat olivat huomattavasti helpompia latviaksi kuin englanniksi olisivat olleet.
Tärkein syy kuitenkin hyvin pieneen kielen opetteluun on kohteliaisuus isäntäkansaa kohtaan. Jokaiselle kiitokselle englanninkielisen keskustelun jälkeen vastattiin hymyllä ja “Ludzu”:lla eli sanomalla “olkaa hyvä”. Suurin osa ihmisistä lienee kuitenkin niin isänmaallisia, että heistä tuntuu hyvältä, että turisti on nähnyt edes hieman vaivaa tutustuakseen heidän maahansa ja kulttuuriin ja sitä ilmentävään kieleen. Toisaalta välillä mietti ja vertasi omia sanomisiaan siihen, mikä vastaisi niitä suomeksi. Ensimmäiset raitiovaunuliput ostettiin sanomalla “Kaksi raitiota”, bussilippuja yritettiin ostaa “Lippu kaksi Liepaja”. Kuuntelemalla ja lukemalla löytyi oikeat taivutusmuodot numeroille ja oikeat prepositiot lippuja varten. Muutaman kerran stressaantuneena kielimuurista tuli keskustelu päätettyä sanomalla “labdien” eli “hyvää päivää”, vaikka tarkoitus oli sanoa “paldies” eli “kiitos”.